Ai jai.

Mites mä en ole yhtään tänne kirjotellu kesän jälkeen. Jestas. Meille syntyi lokakuun toinen päivä pikkuinen poika. Viitisen viikkoa etuajassa. Poika on nyt terve 4,5kk. Alkuun toista munuaista seurattiin Lastenklinikalla. Seuraava kontrolli on vasta kesällä.

Nykyään meillä elellään ihanaa lapsiarkea kahden riiviön kanssa. Emmi on ottanut isosiskon roolin hienosti. Pikkusia murusia.
Poika on niin helppo vauva, verrattuna siihen mitä Emmi oli. Ihan ihmeellistä miten erilaisia lapset on.
Mä taidan kirjotella kunnolla sitten kun lapset on nukkumassa. Voin keskittyä tähän enemmän :)

Huokaus

Tänään soitin naistenklinikalle ensimmäisistä tuloksista. Ne ovat täysin normaalit!!! Mitään poikkeavuuksia ei nyt löytynyt. Vielä jännätään ens viikon torstaille, kun mennään kontrolliultraan, että ovatko loputkin tulokset puhtaita!! Ihanaa Juhannusta!!

Elämä heittelee

Miten voi olla näin rankka viikko takana? Meillä oli viime torstaina rakenneultra äitipolilla. Kätilö löysi vauvan vasemmasta munuaisesta rakkuloita, joista halusi lääkärin mielipiteen. Lääkäri tuli samantien katsomaan, ja soitti meille seuraavaksi aamuksi ajan Naistenklinikan sikiötutkimus yksikköön. Siellä spesialisti varmisti ultraäänellä, että toinen munuainen ei ole terve. Onneksi toinen toimii. Sitten meidät ohjattiin perinnöllisyyslääkärille, joka selitti tilanteen, ja kertoi vaihtoehdoista miten tästä edetään. Päätettiin osallistua lapsivesitutkimukseen mahdollisten kromosomi poikkeavuuksien varalta, koska lääkäri kertoi liian kohtalokkaita lopputuloksia, jos vauvalla on tiettyjä poikkeavuuksia.

Näytteenotto ei oikeastaan sattunut, tuntui pikemminkin ilkeeltä. Ekojen tuloksien saamiseen menee n. viikko. Jos ei torstaihin mennessä tule puhelinsoittoa, niin luultavasti voidaan alkaa odottaa kirjettä kotiin, josta selviää ettei poikkeavuuksia ole. Saadaan myös itse soittaa torstaina tuloksia, ettei tarvitse juhannuksen yli odottaa.
Tämä odotus on niin raastavaa, kun pelästyy joka puhelimen pirinää. Oon toisaalta hyvin luottavainen tulosten suhteen. Riski esim trisomiaan on tosi pieni, eikä mikään muu vauvan kasvussa tai kehityksessä puolla kromosomihäiriötä, ainoastaan toisen munuaisen rakkulat voisivat viitata häiriöön. Mun on vaikea puhua asiasta, kun itku tulee heti. Tänään kerroin iskälle ja puolisolleen, onneksi siskoni oli paikalla myös, ja jatkoi juttua mun puolestani, kun en itse pystynyt.
Mä pystyn vaan ajatella, että kumpa meidän pienellä pojalla olisi kaikki hyvin <3

Hiljaista

En ole TAASKAAN kirjotellut aikoihin. Häät on nyt vietetty ja arki alkanut. Vietellään Empun kanssa laatuaikaa tyttöjen kesken koko viikonloppu, kun Marko on reissussa. Onneksi tulee huomenna kotiin. Sen verran oon leukapieliäni täällä kiristellyt, että ens viikolla mami tarvii vähän sitä omaa aikaa :)

Torstaina olin sokerirasituksessa, ja yllättäin kaikki arvot oli tosi hyvät, toisin kun ensimmäisen raskauden aikana. jeij. Ens viikolla on rakenneultra. Mahtaakohan pikkarainen näyttää onko tyttö vai poika. Sen näkee sitten.

viisi yötä

Uskomatonta miten nopeesti aika kuluu. Lauantaina koittaa kirkkohäät ja hääjuhla! Mietin koko ajan mitä pitää vielä tehdä ja hankkia. En keksi muuta kun limpparit, kakkutarvikkeet, sekä kukat. Sitten pitäis olla valmista. Tai niin mä kuvittelen. Kyllä on saanut stressata ja sumplia rahanmenon kanssa. Vaikka loppupeleissä ollaan selvitty tosi pienellä budjetilla. Kaiken tän keskellä maha paisuu, ja toivon todella että mekko mahtuu päälle lauantaina! Puku on nyt pesulassa, ja tulee viimeistään perjantaina. Eiköhän se vielä päälle mene, viikko sitten teki pikkusen tiukkaa, mut en usko että oon siitä paisunut :D Mene ja näe.

Huhtikuu

En ole yli kuukauteen kirjotellu. Oon ollut niiiiin väsynyt. Johtuneeko sitten raskaudesta, mutta varsinkin iltapäivisin väsyttää niin että joudun tekemään oikeen töitä, etten nukahda. Onneksi pahoivointi on helpottanut. Sekin vei parin viikon ajan kaikki mehut. hyi. Ja tietty arjesta tekee haastavaa 1,5 vee, joka ei oikeen sulata äitin sohvalla makaamista. Pitäis olla actionia. No, toivottavasti tää nyt helpottaa pian :)
Sitä toivon ihan meidän kodinkin puolesta. Voin kertoa ettei ole toi siivous ja pyykinpesu oikeen maistunu viimeaikoina. Eilen itseasiassa sain puristettua itestäni sen verran että pesin pyykkiä. Josko se tästä.

Hääjuhlien järjestely on vieny myös aikaa. Nyt ei pitäs puuttua enää kun Markon ja isän juhlajuomien haku reissu viroon. Välillä mietin vaan et oispa ne juhlat jo ohi :D Tämä viikko ollaankin Meemi-mummon kanssa ommeltu pöytäliinoja. Hyvä tuli.

Huomenna olis eka ultra äippäpolilla. Vähän pelonsekaisia tunteita, kun me vähän pelästyttiin tossa kuukaus sitten, ja jouduttiin viettämään päivä sairaalassa. Sillon oli lopulta kaikki kunnossa, mutta jäi vähän semmonen pelko. No, huomenna sen sitten näkee.

Ja tän kaiken keskellä oon tehny jotenkin hirveesti oikeitakin töitä. Tai sitten musta vaan tuntuu siltä :D Mä olen kyllä semmonen ihminen, että töitä tehdään siksi kun on pakko. Jos voittaisin lotossa, voi olla etten ihan heti töihin menis :D Pitäs vissiin lotota viikonloppuna ;)

kääk.

Mitäs nyt?
"Voi jestas! Tää ei oo totta!"
Siinäpä vähän alkuviikon tuntemuksia kun näin edessäni kaksi maagista viivaa. Varmuuden vuoksi uudestaan ja uudestaan. Aina sama tulos. Meille tulee vauva :)
Ja me taidetaan odottaa sitä ihan innolla. Alkushokin jälkeen :)
Eihän tässä mietitytä muu kuin se, miten me pärjätään kahden pienen kanssa. Toivottavasti hyvin.
Ei olla kerrottu kellekkään vielä, tänne uskallan kirjottaa kun en usko että mun tuttuni täällä käy lukemassa. En ihan vielä halua julkistaa uutista omalle piirille, kun aika varovaisin mielin mennään nyt alku, kun koskaan ei tiedä mitä voi tapahtua. Enkä ole edes varma viikoista, luultavasti 6+. No, sekin selviää loppukuusta ultrassa.
Meidän kevät sai nyt tällasen ihanan käänteen. Toivottavasti kaikki menee hyvin <3
Ja toivottavasti mahdun hääpukuuni vielä toukokuussa. Onneksi sinne ei oo pitkä aika :)